GW

Olen tässä miettinyt ilmastonmuutosta. Olen alkanut suhtautua asiaan pessimistisesti, mutta en vielä osaa arvioida onko suhtautumiseni muuttunut vai onko kyse kausiluontaisesta asenteiden heilahtelusta. Ilmastonmuutos ja muutkin käsittämättömän mittakaavan globaalit kysymykset ovat niin vaikeita, ettei niihin asennoituminen koskaan perustu pelkästään tietoon. Arviot heittelevät valtavasti, IPCC:n virallisessakkin raportissa, jota voidaan kai pitää kentän tärkeimpänä tutkimuksena, arvioidaan maapallon lämpötilan nousevan tällä vuosisadalla välillä 1.1-6.4 asteella. Sen tarkempia arvioita ei uskalleta antaa. Siitä minkälaisiin arvioihin ja uhkakuviin milloinkin uskoo liittyy omaan fiilikseen. Kun itse on hyvällä tuulella niin sitä uskoo, että kyllä meidän viisaat päättäjämme tämän ongelman saavat hoidettua. Ei siinä vaadita kuin vähän yhteistyötä, solidaarisuutta ja omien kulutustottumusten viilaamista. Joinain aamuina olon ollessa muutenkin kehnonlainen ei ihmiskunnalla tunnu olevan mitään toivoa ja hyvä niin. Pahimmat skenaariot toteutuvat, lämpötila nousee sadassa vuodessa sen kuusi astetta, kun itsekkäät päättät eivät näe seuraavia vaaleja pidemmälle ja itsekkäät kuluttajat hellivät lapsiaan turhalla rojulla tuhoten samalla heidän lastenlastensa maailman.



Kirjoitan tätä aamulla joten olo saattaa olla hieman pessimistinen vielä, mutta se paranee hiljalleen jokaisen kahvikupin myötä. Asia jota olen kuitenkin miettinyt on maapallon ilmaston keinotekoinen kylmentäminen. Monien mielestä tilanne on jo niin vakava, ettei maapallon lämpenemistä erilaisine seurauksineen voida enää estää päästöjen vähentämisellä, vaan tarvitaan radikaalimpia ratkaisuja. Uusimmassa Vihreässä Langassa haastateltu eläkkeellä oleva meteorologi kertoi, että hänen ammattikuntansa on ollut ilmastonmuutoksesta tietoinen jo 70-luvulta asti, ja että heidän jo silloin tekemänsä laskelmat ovat toistaiseksi osoittautuneet oikeiksi. Jos laskelmat pitävät paikkansa kuten tähänkin asti niin planeetalla on pian hikiset oltavat. Tämä kyyninen meteorologinpatu ei uskonut, että radikaali ilmastonmuutos voidaan enää estää muuten kuin sumentamalla ilmakehä.

Idea on saatu tulivuorista. Suurten tulivuorenpurkausten ollaan huomattu viilentävän maapallon ilmastoa satojen tuhansien tuhkatonnien täyttäessä ilmakehän. Auringonsäteily heijastuu ilmakehässä vuosia leijaleivasta tuhkasta takaisin avaruuteen ennen kuin se ehtii maahan asti. Maapallon ilmakehän sumentaminen toimisi samalla periaatteella. Kasvihuonekaasujen vähentämisen sijaan pyritään siihen, että maapallolle tulee vähemmän lämpösäteilyä. Tähän ollaan esitetty monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Eräs maailman vaikutusvaltaisimpia ilmastontutkijoita, Nobel-voittaja Paul J. Crutzen on ehdottanut rikkipartikkeleiden ampumista stratosfääriin heijastamaan auringonsäteilyä. Rikillä on tosin imago-ongelma, sillä juuri rikki oli suurin syy 70-80-lukujen pahamaineisten happosateiden takana. Crutzenin mukaan rikki ei kai kuitenkaaan tippuiis maahan niin nopeasti, että sillä olisi tällaisia vaikutuksia. Taivaan värikin pysyisi sinisenä, mutta auringonlaskut olisivat kuulemma entistä värikkäämpiä. Joku toinen tiedemies on ehdottanut jättimäisen peilin rakentamista maan ja auringon väliin. Joku toinen taas valtameriin tuhansia pumppuja, jotka pumppaavat merivettä sumuna ilmaan, jolloin auringonsäteily ei imeydy mereen vaan heijastuu sen päällä leijailevasta sumusta takaisin avaruuteen.



Ilmastokeskustelu kääntyy ennen pitkää väistämättä tähän suuntaan. Kehittyvät maat tarvitsee energiaa nostaakseen väestönsä köyhyydestä, enkä usko että nämä maat antavat ylväiden ilmastotavoitteiden vaikuttaa heidän yritykseensä vaurastua. Länsimaat uskovat joutuvansa kuseen ilmastonmuutoksen seurauksien kanssa joskus tulevaisuudessa, mutta monien kehitysmaiden väestö on niin huonossa jamassa jo tällä hetkellä, että niissä olisi kerrassaan epämoraalista olla ottamata käyttöön jotain energianlähdettä globaalien ilmastotavoitteiden nimissä.

Aina voidaan tietenkin toivoa, että uusiutuvat energianlähteet korvaisivat kehittyvienkin maiden polttoaineentarpeen, mutta olen tämän suhteen skeptinen.

On mielenkiintoista nähdä minkä kannan vihreät ottavat näihin vaihtoehtoihin. Ajatus teknisen ratkaisun soveltamisesta ongelman peittämiseksi on vihreille vastenmielinen periaatteellisella tasolla. On helppo nähdä miksi. Seurauksiin puuttuminen syiden sijaan ei koskaan ole kestävä ratkaisu. Ilmakehän keinotekoinen viilentäminen on sama asia kuin auton korjaaminen jeesusteipillä korjaamolle menemisen sijaan. En tuntisi oloani turvalliseksi maailmassa, joka on kiinni jeesusteipillä, mutta onko enää vaihtoehtoja?