Vrus

Jostain syystä miellän virusten kirjoittamisen helposti edelleen sellaiseksi harrastelijaporukoiden kiusanteoksi, jossa stereotyyppisen nöördin näköiset jätkät taistelevat kunniasta, jota ansaitsee levittämällä koodinpätkäänsä mahdollisimman moneen koneeseen. Virusten teon ympärillä versoisi kukoistava alakulttuuri, jonka jäsenten näyttämisen halusta syntyneitä viruksia valtakulttuuri joutuu hetken pelkäämään kunnes virustutkasta ilmestyy uusi päivitys. Virustenkirjoittajat olisivat digimaailman graffititaiteilijoita, lainrikkojia jotka eivät kuitenkaan pyri toimillaan mihinkään rahalliseen hyötyyn.

Ei tullut varsinaisena yllätyksenä, että tuo idealisoitu kuva ei pidä paikkansa, mutta sen toiminnan laajuus hätkähdytti. Asia tuli eilen puheeksi virusfirmassa töissä olevan kaverini kanssa. Virusten kirjoittaminen on kuulemma isoa bisnestä, tosi isoa. Kauas ollaan tultu niistä ajoista – jos niitä koskaan nyt olikaan – jolloin virus tarkoitti sitä, että ruutuun ilmestyi ärsyttävä vilkkuva teksti, jossa kerrottiin koneessa olevan nyt virus: ”Mun virus on nyt sun koneessa, biaaaaatch! T. V1rûsK1ng”. Sitten kirjaimet tippuisivat pois ruudulta tai tekstiä alkaisi syömään joku mato. Tällaisen kuvan sai ainakin elokuvista ja telkkarista.



Nykyään virusten levittämisessä on olennaista tietokoneiden luvaton haltuunotto. Haltuunotetuilla tietokoneilla taas voidaan tehdä vaikka mitä. Ensinnäkin niitä voidaan käyttää spämmäämiseen. Jos tietokoneellani on virus ja joku peniksenpidennyslääkkeitä myyvä pulju ostaa viruksenkirjoittajalta spämmiä, alkaa koneeni minun tietämättäni lähettää ”add 3 inches in 3 weeks” – viestejä ympäri maailman. Ilmeisesti näitäkin lääkkeitä joku ostaa, kun niitä jaksetaan vielä mainostaa.

Toiseksi, kaapatuilla tietokoneilla voidaan kiristää firmoilta rahaa uhkaamalla muuten jumiuttaa näiden internetpalvelu. Jos vallattuja koneita on vaikka 100000, ja ne ohjataan synkronoidusti ottamaan yhteys jonkin firman kotisivuihin niin palvelu jumiutuu, ellei firmalla ole riittävästi kaistaa tiedon käsittelemiseen. Riittävän monet firmat kai näkevät suojelurahan maksamisen helpoimmaksi tavaksi päästä eroon nettirosvoista, ainakin hetkeksi.

Virusbisnes ei ole mitään nappikauppaa. Jossain asiaa käsitelleessä artikkelissa – hieman huomionhakuisesti varmaankin – kuulemma nostettiin maanalainen viruskauppa kokoluokaltaan laittoman asekaupan tasolle, mutta sitä on vaikea uskoa siitä huolimatta, että joudun siivomaan peniksenpidennysviestejä ja epämääräisiä liitetiedostoja sähköpostistani lähes päivittäin. Rahaa siellä kuitenkin liikkuu ja enenevässä määrin. Siitä kertoo myös poliisin aktivoituminen nettirikollisuuden torjumiseksi. Suurimpien tekijöiden kiinnisaamiseksi käytetään jo paljon resursseja. Ei kai kukaan huvikseen Interpolia ota peräänsä.



Pitäisi lukea aiheesta lisää. Virusbisnes on laitonta, maanalaista liiketoimintaa. Sellainen on kiehtovaa. Järjestäytynyt rikollisuus tekee kunniaa ihmiskunnan kekseliäisyydelle. Länsimaiset yhteiskunnat ovat kuitenkin kohtuullisen kehittyneitä ja poliisilaitos selvittämään vakavat rikokset hyvällä proseentilla. Selvittämättömät murhat tai ryöstöt ovat tässä maassa harvassa. Silti kaikista suurimmat konnat ja rahakkaimmat laittomat bisnekset tuntuvat rottien lailla olevan aina keskuudessamme, tehtiin yhteiskunnassa mitä päätöksiä tahansa. Ne livahtavat aina jostain välistä. Kun yhden kolon tukkii niin ne tekevät toisen. Jos tarjolla on riittävästi helppoa rahaa, niin viruksia tullaan tekemään jatkossakin. Vitun peniksenpidentäjät.