Ei ei ei, nyt ei jaksa kirjoittaa gradua. Istun Aleksandriassa kesäajan ensimmäisenä päivänä, kello on kuusi illalla ja aurinko porottaa sisään rakennuksen suurista ikkunoista. En ole edes krapulassa vaikka tänään on sunnuntai, mutta olo on tavattoman flegu. Huomaan että repussani on kaksi eilen vuokraamaani DVD:tä, jotka olin aikeissa palauttaa ennen kuin tulisin tänne kirjoittamaan graduani pikkutunneille asti. Onko alitajuntani tehnyt minulle palveluksen, antanut minulle syyn (devareiden palauttaminen ilman myöhästymissakkoja) olla kirjoittamatta gradua fleguna päivänä? Voisin huomenna vastata kysyjille, etten voinut kirjoittaa gradua kun unohdin palauttaa DVD:t ja jouduin sitten sakot välttääkseni valitettavasti lähtemään takaisin Lauttasaareen juuri siinä vaiheessa kun kirjoittaminen alkoi sujua. Sitä en tee, mutta päätän että tänään ei ole gradupäivä. En kirjoita mitään maisterin tutkintoa joudattavaaa.
Laitanpa tähän muutaman sanan vaaleista. Ensinnäkin voin sanoa olevani vaalien tulokseen kohtuullisen tyytyväinen vaikka oma puolueeni vihreät ei saanutkaan kuin yhden lisäpaikan vaikka useampaankin olisi ollut mahdollisuus. Oma ehdokkaani Jukka Relander jäi rannalle ensimmäisenä Helsingistä. Tarja Cronbergkin olisi palvellut puoluetta paremmin jossain toisessa vaalipiirissä, mutta vaalivoitto on aina vaalivoitto. Ei siitä suuremmin voi valittaa.
Vaalien suurin voitto oli demareiden romahtaminen. En mahda sille mitään, demarit näyttäytyvät minulle vastenmielisinä yhteiskunnan jarruina, ylimielisinä, tympeinä. Demareiden puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, ettei kukaan kahdeksan peräkkäisen halitusvuoden jälkeen näytä kaltaiseni nuoren ihmisen silmiin kovin dynaamiselta, tuoreelta tai visionääriseltä. Se tapahtuu ennen pitkää kaikille vallanpitäjille. Sen takia oppositio vaaleissa kuin vaaleissa yleensä voittaa, ellei jotain vallan ihmeellistä tapahdu. Ennätysmäinen talouskasvu, jota yleensä pidetään meriittinä hallitukselle ei sitä vaaleissa auttanut.
Mutta demareissa on jotain muutakin mikä ärsyttää. Ensimmäinen asia on ainakin turhan läheinen side ammattiyhdistysliikkeeseen, jota ei voida parhaalla tahdollakaan yhteiskunnan edistyksellisemmäksi osaksi. Tuomas Nurmelan sivuilla ollut vaalivideo kuvaa hyvin omia demarituntemuksiani: http://www.nurmelantuomas.net/. Videon pitäis lähteä pyörimään automaattisesti. Täytyy kokoomukselle tästäkin vaalivideoista antaa pisteet. Porvarit osaa mainostaa.
Hesarissa tänään analysoitiin hyvin, että kokoomuksen positiivinen draivi perustuu osaltaan siihen, että vastakkainasettelujen aika tosiaan on ohi. Markkinatalous on oikeiston ja vasemmiston vuosikymmeniä kestäneen ideologisen taiston jälkeen ottanut itsestään selvän aseman suomalaisten mielissä. Face it. Kyse ei enää ole siitä hyväksytäänkö markkinataloutta vai ei inhimillisen toiminnan keskeisimmäksi reunaehdoksi vaan siitä, miten tämän reunaehdon mahdollisuudet tulevat parhaiten hyödynnetyksi.
Vasemmisto on tässä keskustelussa jäänyt jälkeen. Kun kokoomus mainostaa, että vastakkainasettelujan aika on ohi ja että vastuullinen markkinatalous on suomalaisen paras ystävä, asettuu SDP kokoomuksen vastakohdaksi. "Vastuullinen markkinatalous on pelkkä vale! Ei sellaista voi olla olemassa!" Jos kokoomus on onnistunut valjastamaan kampanjansa Markkinatalouden, niin SDP määritellessään itsensä kokoomuksen negaatioksi ("Minä! Me!") asettuu äänestäjien silmissä myös markkinataloutta vastaan. Markkinatalouden sijaan SDP tarjoaa jotain Muuta. Mutta mitä? Se on jäänyt epäselväksi, etenkin kun SDP on ollut hallituksessa viimeiset kahdeksen vuotta virtaviivaistamassa Suomea toimimaan lähemmin markkinatalouden periaatteiden mukaan. Yhteiskunnan oikeistolaistuminen, verojen laskeminen, menojen leikkaaminen, tehokkuusajattelu, tämä viimeisen kahdeksan vuoden kehitys on tapahtunut juuri SDP:n vahtivuorolla. Tätä Erkki Tuomioja kai tarkoittaa puhuessaan kognitiivisesta dissonanssista.
Vihreiden keskuudessa on jännät paikat. Mahdollisuudet hallitukseen ovat hyvät, mutta millä ehdoin hallitukseen mennään? Riittääkö vihreille mennä mukaan pelkäksi hallitusrasvaksi, à la RKP, vai pyritäänkö oikeasti ajamaan omaa linjaa? Kyseessä on ainakin joidenkin mielestä tärkeä periaatteellinen kysymys, sillä joillekin yhteistyö kokoomuksen ja keskustan kanssa olisi liiaan kova pala nieltäväksi. Vaalien jälkeen vihreiden kotisivuilla käytiin kiivasta debattia siitä, mitä vihreä liike edustaa, minne se sijoittuu vasemmisto-oikeisto akselilla (virallisesti vihreät on tietenkin vain "edellä") ja siitä mitä tapahtuu jos vihreät lähtee mukaan porvarihallitukseen. Joidenkin kommentteja kirjoittaneiden mielestä tämä olisi anteeksiantamaton teko, jonka jälkeen "minä ja monet kavereistani" lopettaisivat vihreiden äänestämisen. Sinivihreys ei ole vihreyttä lainkaan, sanovat nämä. Tervemenoa minun puolestani vasemmistoliittoon - vihreät pääsee tämän blokin irtoamisen myötä irti osaa keskivertoäänestäjistä pelottavasta vaihtoehtoimagostaan. Vihreillä on tässä vain voitettavaa.
Teitä ei kukaan jää kaipaamaan. Vitun egotrippailijat.
No comments:
Post a Comment